Toimiston valaistuksella voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin.
Kuvituskuva: Pexels
Valo vaikuttaa hyvinvointiin
Ihmislähtöisellä valaistuksella vaikutetaan sisäisen kellon
häiriöihin, mielialaan ja virkeyteen. Valon vaikutuksia
käyttäytymiseen alettiin tutkia, kun silmiemme verkkokalvoilta
tunnistettiin vuosituhannen alussa uusi solutyyppi.
Kesäisin ja talvisin luonnonvalon vaikutukset sisäiseen kelloomme muuttuvat merkityksettömiksi, koska valoa on liian vähän tai liian paljon. Keinovalolla voidaan tasata sisäisen kellon häiriöitä. Ihmislähtöisellä valaistuksella nämä häiriöt pyritään poistamaan kokonaan.
Ihmislähtöisellä valaistusjärjestelmällä vaikutetaan sisäisen kellon rytmiin, vireyteen ja mielialaan. Vaikutukset toteutetaan säätämällä valon kirkkautta ja lämpötilaa.
Valon kirkkaus ja väri vaikuttavat mielialaamme ja vireystilaamme. Keinotekoinen valaistus aiheuttaa häiriöitä luonnolliseen rytmiimme. Tähän ongelmaan pyritään vastaamaan ihmislähtöisillä valaistusjärjestelmillä.
Valaistusratkaisuja tarjoavan Glamoxin segmenttipäällikkö Marko Nieminen kertoo, että tällaisten järjestelmien suosio on kasvanut.
–Norjassa ja Ruotsissa myymme näitä eniten. Suomessa kasvu on maltillisempaa.
Vuonna 2002 nisäkkäiden verkkokalvoilta tunnistettiin solu, joka poikkeaa sauva- ja tappisoluista.
Gangliosolujen lähettämät viestit kulkevat suprakiasmaattiseen tumakkeeseen ja käpyrauhaseen. Käpyrauhanen tuottaa melatoniini-hormonia ja suprakiasmaattinen tumake on elimistömme kello. Sitä tahdistaa melatoniini.
Melatoniini auttaa nukahtamaan, mutta kylmänvalkoiset aallonpituudet estävät sen erittymistä. Siksi elektronisten laitteiden, kuten puhelimien, käyttöä ei suositella ennen nukkumaanmenoa.
–Kylmän valon vaikutus vuorokausirytmeihin riippuu vuorokauden ajasta. Aamun ja aamupäivän aikana silmiin tuleva valo aikaistaa vuorokausirytmejä. Iltapäivän ja illan aikana se myöhästyttää, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Gangliosolut sijaitsevat suurimmalta osin verkkokalvon alaosassa. Siksi ne reagoivat vahvimmin horisontin yläpuolelta tulevaan valoon. Myös värillä on merkitystä. Aamu- ja iltahämärän sininen valo vaikuttaa eniten.
–Kirkas ja kylmä eli suuren valaistusvoimakkuuden ja värilämpötilan valo virkistää, Partonen jatkaa.
Värilämpötila tarkoittaa sitä, minkä värisenä havaitsemme valon. Suure, jolla se ilmoitetaan, on kelvin. Kylmän valkoisena kuvailtava valo sisältää paljon sinisiä aallonpituuksia ja sen värilämpötila on vähintään 5000 - 6000 kelviniä. Silloin se auttaa vuorokausirytmin ylläpitämisessä ja kasvattaa valppauden tunnetta.
Ihmislähtöisessä valaistuksessa kiinnitetään huomiota spektriin, valaistusvoimakkuuteen, aikaan ja valonjakoon.
Spektri tarkoittaa värilämpötilan skaalan suuruutta. Kaikkiin väreihin taipuvilla RGB-valaisimilla on helpompi toteuttaa luonnonvalon sävymuutoksia.
Valon ohjauksessa voidaan käyttää päivänvalosensoreita, kello-ohjausta ja läsnäolotunnistimia.
–Ihmislähtöisessä valaistuksessa säädetään värilämpötilaa ja kirkkautta. Niiden vaikutukset energiankulutukseen ovat käytännössä mitättömät, kertoo Ensto Building Systemsin toimitusjohtaja Jukka Tiitu .
– Komponentit, kuten erilaiset tunnistimet ja sensorit, nostavat järjestelmien hintaa hieman, Tiitu jatkaa.
Ihmislähtöistä valaistusta käytetään yleisimmin sairaaloissa. Tutkimukset viittaavat monipuolisiin hyötyihin työntekijöiden jaksamisessa sekä potilaiden parantumisajassa.
Salosen kirjoittaminen alkaa hahmosuunnitelmista.
Kuvituskuva: Pexels
Syntynyt kirjoittamaan
Petra Salonen on kirjoittanut niin kauan kuin hän jaksaa muistaa.
Vuosien varrella on ehtinyt syntyä kaikenlaista – runoja, novelleja,
blogeja ja romaaneja.
Petra Salonen , 26, on pitkien tarinoiden ystävä. Pitkät tekstit mahdollistavat syvän uppoutumisen tarinaan, mutta taustalla on toinenkin syy. Saloselle itsensä kehittäminen on tärkeää. Hän haluaa sallia tällaisen kasvun hahmoilleenkin.
Teokset keskittyvät enimmäkseen nuorten aikuisten ihmissuhteisiin ja kasvutarinoihin. Hänen teoksissaan esiintyy usein myös jonkinlaista mystiikkaa. Salonen on myös kirjoittanut yhden autofiktion, jossa kirjoittaja esiintyy päähenkilönä. Se toimi terapiana vaikean eron jälkeen. Tarinan loppu on jäänyt avoimeksi.
Porvoosta kotoisin oleva Salonen valmistui matkailuvirkailijaksi vuonna 2016 ja muutti Helsinkiin. Uudelta kotipaikkakunnalta ei kuitenkaan löytynyt oman alan töitä, joten vuodet kuluivat kaupan kassalla.
Toisaalta Salonen tietää, ettei matkailuvirkailijana työskentely ollut häntä varten. Salonen oli syntynyt kirjoittamaan. Hänen perheensä näkee sen myös.
Yläasteikäisenä Salonen halusi kehittyä kirjoittamisessaan ja vanhemmat veivät hänet kirjoituskurssille Helsinkiin.
Salonen tunnustautuu introvertiksi ja muistelee, että hän teki tehtävänsä, mutta ei sen enempää. Jälkikäteen ajateltuna opettajalta olisi voinut kysyä enemmän harjoituksia ja palautetta.
– Olin ehkä sellaisessa iässä, etten osannut ottaa kaikkea irti siitä kurssista, Salonen muistelee.
Siihen jäi luovan kirjoittamisen opiskelu toisten opetuksessa. Salonen on itseoppinut.
Salosen töiden keskiössä ovat ihmissuhteet. Hänen hahmonsa ovat kuin palapelejä, jotka muodostuvat hänen kohtaamistaan ihmisistä ja suhteista.
–Sinkkuna ollessani kävin tietenkin treffeillä. Sieltä sain hyvin ideoita, Salonen naurahtaa.
Kaikilla hahmoilla on oma tarinansa ja omat motiivinsa. Antagonistien pahuuden syy ei ole pahuus itsessään. Hahmojen historiasta löytyy selitys heidän toiminnalleen.
Salonen kirjoittaa yksityiskohtaisia hahmosuunnitelmia. Niistä selviää kaikki lempiväreistä traumaattisiin kokemuksiin. Taustalla on halu rakentaa moniulotteisia hahmoja, koska sellaisia tosimaailman ihmisetkin ovat.
Hahmosuunnitelmat sisältyvät Salosen käsikirjoituksiin, joita hän tekee ennen varsinaista kirjoittamista.
–On kurjaa kirjoittaa 300 sivua tekstiä ja sitten vasta huomata epäloogisuuksia.
Salonen kirjoittaa ylös ideoita ja katsoo, mitkä niistä sopisivat yhteen. Sitten on hahmosuunnitelmien vuoro. Tarina rakentuu hänen mielessään elokuvana. Joskus mielikuvien kääntäminen tekstiksi on haastavaa.
Kun Salonen pääsee kirjoittamisessaan flow-tilaan, hän saattaa kirjoittaa useamman päivän putkeen. Ajan pyhittäminen aiheuttaa joskus huonon omatunnon, mutta Salonen tarvitsee häiriöistä vapaan tilan työskennellessään.
Muu maailma katoaa, kun Salonen uppoutuu työhönsä.
Ravintola-alalla tarvitaan nyt tarjoilijoita ja kokkeja.
Kuvituskuva: Pexels
Ravintola-alalla on pulaa moniosaajista
Ravintola-ala kärsi kohtaanto-ongelmasta jo ennen koronaepidemiaa. Loppuvuotta
kohden tilanne voi työttömyyden osalta parantua.
Koronaepidemian aikana työvoimasta oli hetkellisesti ylitarjontaa, mutta nyt tilanne on palannut aiemmalle tasolla. Eniten pulaa on kokeista ja tarjoilijoista.
–Tänä syksynä osaajapula on suuri. Kysynnän kasvaessa havaitaan aina pientä kitkaa siihen vastaamisessa ja osaajapula tuskin ehtii helpottumaan loppuvuoden aikana. Työttömyys sen sijaan saattaa parantua, kun työpaikkoja aukeaa lisää, Ennakointikamarin projektipäällikkö Olli Oja kertoo.
Helsingin seudun kauppakamarin Ennakointikamari teetti kesällä 2021 tutkimuksen matkailu- ja ravintola-alan työvoimapulasta. Tutkimuksen mukaan alalla kaivataan joustavia työntekijöitä, joilla on hyvä paineensietokyky ja alan koulutus.
Duunitorin työmarkkinaseurantatyökalusta selviää, että ravintola- ja matkailualan työpaikkojen tarjonta kasvoi pääkaupunkiseudulla elokuussa noin kahdeksan prosenttia kesään verrattuna.
Ravintola-alaa kutsutaan “läpikulkualaksi”, koska sieltä on matala kynnys siirtyä muualle. Ratkaisu ei kuitenkaan löydy vuokratyövoimaa välittävistä yrityksistä. Niiden kautta rekrytoidut työntekijät eivät välttämättä ole tarpeeksi osaavia tai sovellu tehtäviin muuten.
Siksi ravintola-alan yritykset suosivat suoraa rekrytointia.
Työntekijöitä koulutetaan kysyntää vähemmän, vaikka koulutuslinjat ovat tietoisia ammattilaisten pulasta.
Ammattikorkeakouluista valmistuvat ovat usein kiinnostuneempia esimiestehtävistä, joita on tarjolla vähemmän. Niihin myös rekrytoidaan mieluummin henkilöitä, joilla on enemmän työkokemusta. Toimenkuvat ovat monipuolistuneet, jolloin tarvitaan moniosaajia.
–Kohtaanto-ongelma vaatii alan veto- ja pitovoiman parantamista. Ne rakentuvat monista tekijöistä, kuten työoloista ja palkoista, mutta myös mielikuvista. Ravintola-alan koulutuksiin haetaan vähän ja tässä mielikuvien parantaminen voisi auttaa, Oja kertoo.